Kolmen asetuksen kanssa jumissa: Pasin ensimmäinen kenttäpäivä

Pasi otti meihin yhteyttä loppusyksystä. Hän kuvaa paikallisia uutisaiheita sivutoimisesti ja oli saanut juuri ensimmäisen toimeksiannon, jossa piti kuvata videohaastattelu ja muutama still-kuva kuntalaisten tapahtumasta. Kameran hän osasi käynnistää ja tarkentaa, mutta valotus oli hänelle arpapeliä. Automatiikka toimi aurinkoisella pihalla, ja kun sää muuttui, kuvat kärsivät.

Ensimmäisessä tehtävässään hän kertoi kuvanneensa aamulla sisäänkäynnin luona. Pilvinen taivas oli tasaisen harmaa, ja sisätilan ikkunat antoivat vain vähän valoa. Tuloksena oli kuvia, joissa liike oli sumeaa ja varjot täynnä kohinaa. Hän epäili kameraa, vaikka ongelma oli asetusten keskinäisessä suhteessa.

Aloitimme siis aivan perusasiasta: mitä kukin kolmesta asetuksesta oikeastaan tekee kuvalle, eikä pelkästään mitä se tekee kirkkaudelle.

Kun kävimme Pasin vanhoja kuvia läpi, huomasin kaavan. Hän oli käyttänyt automaattista ISO-asetusta ja jättänyt aukon täysin auki, koska kuvat näyttivät silloin kirkkailta. Suljinaika oli seurauksena pitkä, ja liikkuvat kädet ja askeleet jäivät epäterävöiksi. Hän ei ollut tiennyt, että kolme asetusta vaikuttavat toisiinsa kuin vaaka, jossa jokaisen siirron hinta maksetaan jossain toisessa.

Kerroin hänelle, että aukko ohjaa syvyysterävyyttä, suljinaika liikkeen jäätymistä ja ISO kohinaa. Yksikään niistä ei ole pelkästään kirkkauden säädin. Kun yhden arvon muuttaa, jonkin toisen ominaisuuden täytyy joustaa, ja tärkeintä on päättää etukäteen, mikä kuvassa on tärkeintä.

Pasi sanoi, että juuri tämä oli puuttunut: kukaan ei ollut kertonut, että valotuksessa tehdään aina kompromissi, ja että se on tietoinen valinta eikä virhe.

• Aukko vaikuttaa syvyysterävyyteen
• Suljinaika ratkaisee liikkeen terävyyden
• ISO nostaa herkkyyttä mutta lisää kohinaa

Annoin Pasille tehtävän, jonka teet kurssilla itsekin. Hän kuvasi saman kohteen, ovensuun, kolmella eri tavalla: ensin aukko etusijalla, sitten suljinaika, lopuksi ISO kiinteänä. Jokaisesta sarjasta hän kirjasi ylös, mitä hän oli valinnut ja miksi, ja mitä kuvassa tapahtui.

Hän huomasi nopeasti, että kävelevän ihmisen kuvaamiseen tarvitaan lyhyt suljinaika, vaikka se pakottaa nostamaan ISO-arvoa. Hän huomasi myös, että hieman suljetumpi aukko antaa varmuutta tarkennukseen, kun kohde liikkuu lähemmäs tai kauemmas. Lukujen pelkäämisen sijaan hän alkoi lukea kuvaa.

Yhdessä vaiheessa hän kertoi kuvanneensa harmaassa valossa ISO 1600 -arvolla ja huomanneensa, että kohina oli täysin siedettävää, kun kuva oli terävä. Se muutti hänen suhtautumistaan herkkyyteen: se ei ollut vihollinen vaan työkalu.

Toisella viikolla Pasi alkoi käyttää kameran valotusmittaria oikein. Aiemmin hän oli vilkaissut sitä ohimennen, mutta nyt hän opetteli lukemaan, mitä nolla-asento kertoo ja milloin sen voi tarkoituksella ohittaa. Tummassa tilassa hän antoi kuvan olla hieman alivalottunut, jotta valoisa ikkuna ei palaisi puhki.

Tämä oli hänelle suuri oivallus. Hän ymmärsi, että kamera mittaa keskimääräistä valoisuutta eikä tiedä, mikä kuvassa on tärkeää. Haastateltavan kasvot olivat tärkeämmät kuin tausta, ja siksi valotus piti mitata niistä.

Kävimme läpi tilanteen, jossa taustalla oli kirkas ikkuna ja edessä tumma henkilö. Pasi ratkaisi sen mittaamalla kasvoista ja hyväksymällä taustan vaalenemisen. Hän sanoi jälkeenpäin, että kuvan lukeminen alkoi tuntua hallitulta eikä arvaamiselta.

• Mittaa valotus siitä, mikä kuvassa on tärkeintä
• Tarkista valotus aina näytöltä, älä vain mittarista

Kun Pasi lähti seuraavalle kuvauskeikalle, hän oli valmistellut kolme lähtöasetusta valmiiksi: yhden kirkkaaseen ulkovaloon, yhden pilviseen säähän ja yhden hämärään sisätilaan. Ne eivät olleet ehdottomia sääntöjä vaan lähtökohtia, joista hän pystyi säätämään nopeasti paikan päällä.

Hän kertoi, että kuvauspaikalla valo vaihteli koko ajan pilvien mukana. Aiemmin se olisi ollut paniikin paikka. Nyt hän vilkaisi histogrammia, korjasi ISO-arvoa yhden tai kaksi askelta ja jatkoi työtä. Haastattelu valmistui ilman, että hänen piti pyytää haastateltavaa toistamaan vastauksia.

Toimittaja, jolle kuvat toimitettiin, ei kommentoinut valotusta mitenkään. Pasi piti sitä parhaana mahdollisena palautteena: kuva toimi eikä herättänyt kysymyksiä.

Pasin tapaus ei ole poikkeuksellinen. Moni tulee kurssille ajatellen, että ongelma on kamerassa tai kalustossa, vaikka kyse on kolmen asetuksen yhteispelin ymmärtämisestä. Kun sen oppii kerran kunnolla, se palvelee kaikissa olosuhteissa, olipa valo mikä tahansa.

Suosittelen aloittamaan siitä, että kuvaat saman kohteen useilla eri asetuksilla ja vertaat tuloksia rauhassa. Kirjaa ylös, mitä muutit ja mitä kuvassa tapahtui. Muutaman harjoituskerran jälkeen päätökset alkavat syntyä lähes itsestään, ja voit keskittyä siihen, mitä kuvaat.

• Kuvaa sama kohde eri asetuksilla
• Kirjaa ylös valinnat ja niiden vaikutus
• Päätä etukäteen, mikä kuvassa on tärkeintä