Kuinka tarkka valaisusuunnitelman pitää olla ennen kuvauspaikalle lähtöä?
Moni kysyy, riittääkö mielikuva paikasta vai tarvitaanko kartta. Käyn läpi, mitä suunnitelmaan kannattaa merkitä ja miten sen pystytystä harjoitellaan ennen kenttää.
3 min lukuaika

Kysymys, jonka kuulen useimmin
Kurssilaisilta tulee yksi kysymys toistuvasti: pitääkö valaisusuunnitelma tehdä kokonaan etukäteen, vai riittääkö, että katsoo paikan päällä, mitä valoa on tarjolla. Vastaus on, että kumpikin ääripää pettää. Pelkkä paikan päällä katsominen vie aikaa juuri silloin, kun haastateltava jo odottaa. Liian yksityiskohtainen suunnitelma taas kaatuu ensimmäiseen yllätykseen, kuten suljettuun oveen tai verhottuun ikkunaan.
Esimerkkipaikan valaisusuunnitelma -moduulissa teet suunnitelman koko kuvauspaikasta kartalle ja harjoittelet sen pystytystä käytännössä. Tavoite ei ole täydellinen paperi vaan ajatus, joka kestää muutoksia. Kun tiedät, mistä valo tulee, mihin kamera tulee ja mihin jalustat mahtuvat, voit tehdä muutokset nopeasti ilman, että koko kuva on rakennettava uudelleen.
Syksyisin kysymys painottuu, koska päivä on lyhyt ja valo vaihtuu nopeasti. Tällöin suunnitelman tehtävä on kertoa, kuinka paljon aikaa pystytykseen on varattava.
Mitä karttaan kannattaa merkitä
Aloita pohjapiirroksesta, vaikka se olisi tehty käsin ja silmämääräisesti. Merkitse tilan seinät, ikkunat, ovet ja ne kohdat, joissa kulkee ihmisiä. Lisää kameran paikka, haastateltavan paikka ja se suunta, josta päävalo tulee. Pelkkä nuoli ikkunasta haastateltavaan kertoo jo enemmän kuin pitkä muistiinpano.
Merkitse myös sähköpistokkeet ja niiden etäisyys, jos aiot käyttää verkkovirtaa, sekä paikat, joihin akkuvalo voidaan nostaa jalustalle. Kenttäkäytössä akkuvalot ovat usein ainoa vaihtoehto, joten kartasta pitää näkyä, kuinka monta valoa tarvitset ja mihin ne tulevat.
Lopuksi kirjaa kellonaika, jolloin ikkunavalo on parhaimmillaan. Pohjoisessa syksyllä auringon kulma muuttuu tunnin sisällä huomattavasti, ja suunnitelma, joka toimii kymmeneltä, ei välttämättä toimi kahdelta.
- Seinät, ikkunat ja ovet pohjapiirroksessa
- Kameran ja haastateltavan paikka
- Päävalon suunta nuolella
- Sähköpistokkeet tai akkuvalojen paikat
- Kellonaika, jolloin ikkunavalo toimii parhaiten
Pystytyksen harjoittelu on suunnitelman koe
Kartta kertoo vasta, mitä kuvittelet tapahtuvan. Vasta pystytys paljastaa, mahtuuko jalusta oikeaan kohtaan, yltääkö johto ja onko heijastin liian lähellä seinää. Siksi moduulissa pystytät saman suunnitelman käytännössä ja mittaat ajan.
Suosittelen harjoittelemaan ainakin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla etsit paikat ja korjaat virheet, toisella tekisit saman rauhallisesti ja nopeammin. Kun pystytys sujuu kymmenessä minuutissa, kentällä jää aikaa keskustella haastateltavan kanssa, mikä näkyy lopputuloksessa enemmän kuin kuvaaja arvaa.
Kirjaa harjoituksessa ylös, mitä jäi puuttumaan. Usein se on jatkojohto, teippi tai ylimääräinen akku, ja nämä menevät sitten pakkauslistaan.
Kun paikka ei olekaan sellainen kuin kuvittelit
Joskus tulet paikalle ja huomaat, että ikkunan edessä on kaappi tai huone onkin pimeämpi kuin kuvissa. Silloin hyvä suunnitelma auttaa, koska sinulla on jo valmiina varavaihtoehto. Suunnittele aina kaksi vaihtoehtoa: ensisijainen asettelu ja yksi, joka toimii, jos ikkunavalo ei riitä.
Varavaihtoehdossa kannattaa miettiä, mitä voit siirtää nopeasti. Haastateltavan voi usein siirtää metrin tai kaksi lähemmäs ikkunaa, ja kamera seuraa. Akkuvalo diffuusorin kanssa täydentää varjopuolta, jos heijastin ei yllä.
Älä kuitenkaan rakenna kolmatta ja neljättä vaihtoehtoa. Liian monta suunnitelmaa hidastaa päätöstä paikan päällä. Kaksi riittää, kunhan ne ovat oikeasti erilaisia.
- Ensisijainen asettelu ikkunavalolla
- Varavaihtoehto akkuvalolla ja diffuusorilla
- Päätös tehdään ensimmäisen viiden minuutin aikana
Näin suunnitelma tiivistyy yhteen sivuun
Valmis suunnitelma mahtuu yhdelle sivulle. Yläreunaan tulee paikan nimi ja kuvausaika, keskelle kartta nuolineen ja alareunaan lyhyt lista varusteista. Jos suunnitelma ei mahdu sivulle, se on todennäköisesti liian monimutkainen kenttäkäyttöön.
Tulosta sivu tai ota siitä kuva puhelimeen, mutta pidä myös paperikopio kamerakassissa. Akut loppuvat ja puhelin on kylmässä huono työväline.
Kurssin lopussa sinulla on oma suunnitelmapohja, jota voit käyttää jokaisessa seuraavassa kuvauksessa. Pohja ei takaa onnistumista, mutta se vähentää arvailua ja nopeuttaa valmistelua selvästi.
Valaisusuunnitelman ei tarvitse olla taidokas, mutta sen pitää olla harjoiteltu. Yksi sivu, kartta, nuolet ja kaksi vaihtoehtoa riittävät, kun olet kokeillut pystytystä ainakin kerran ennen kenttää. Näin kuvauspaikalla aika kuluu kuvaamiseen eikä etsimiseen, ja haastateltava huomaa rauhan sinusta heti.
Lähetä meille viesti
Kirjoita meille: [email protected]